www.pikkukisu.vuodatus.net  

Siis uusi tarinani löytyy tuosta osoitteesta. Lukemaan siitä, hus! 

Ajattelin, että tavallisen tylsän legacyn sijaan voisinkin aloittaa jonkun Sims-tarinan. Vaikka kauhutarinan... Sellaista voisi olla kivempi seuratakin. Tekisin kuitenkin aloittajasta ruman. Miltä kuulostaa? Kertokaa mielipiteenne.  

Vai pitäisikö sanoa JEEEEEEEEE! Nimittäin Moonbridget tyssäsivät tähän. Tontti jumittui täysin, ja vaikka muutin Moonbridget toiselle tontillle, sekin jumitti. Tuo JEEEEEEE sen takia, että pääsen vihdoinkin aloittamaan Hävitä-Ruma-Geeni- Legacyni, ja laittamaan sitä nettiin. Aloittaja on Helena Eriksson, ja laitan tänne linkin, kun eka osa ilmestyy.  

No niin, tässä vihdoinkin kuvat kaksosista lapsina! Ensin Scarlett: Ihan nätti, pienisilmäinen tyttö.

Ja tässä näette Storyn. Perijäainesta, perijäainesta... Paljon kauniimpi kuin siskonsa.

Story oli kokoajan sättimässä siskoaan.

-Senkin Transvepedantti! haukkui Story itse keksimillään sanoilla.

-Äiti, Story kiusaa! Mikä on transvepedantti?!! pillitti Scarlett.

Kellyn innostus susiin oli palannut.

-Näpit irti siitä sudesta! En halua sinusta ihmissutta!

-Plaa plaa. Eihän tämä edes ole johtajasusi. Ja mitä sitten, vaikka olisinkin ihmissusi?

-Hullu! Purisit lapsia!

-Hmm... Kaksi pientä susilasta... Ei hassumpi ajatus...

-KELLY!

-No okei.

Koska kaksosten ryysyt olivat aivan kamalat, päätti perhe lähteä yhdessä ostoksille. Aika epäreilua, Chocolate saa istua yksin edessä, kun Kelly, Story, Scarlett, Caramel, Cream ja Vanilla joutuvat ahtautumaan takapenkille. Reilu peli, Chocolate.

-Miau!

Story sai tällaiset kuteet. Ne sopivat hyvin Storyn kaltaiselle villille ja "coolille" tytölle.

Scarlett sai myös uuden asun. Nämä vaatteet sopivat Scarletille, kiltille pikku tytölle.

-Kelly, TUO on johtajasusi! IRTI SIITÄ!!!

-Ei se nyt minua pure. Eikö niin söpöläinen?

Story seuraa äitinsä jälkiä... Ei tuolle lapselle voi karjua, se on niin söpö!

Eräänä päivänä "idyllisen perheen" elämä järkyttyi suuresti, kun Kelly löysi talonsa edestä pienen käärön! Vauvan mukana oli kirje:

Arvoisa neiti,

Olkaa kiltti ja huolehtikaa pienestä tyttärestäni, kun itse en siihen pysty. Saatte päättää vauvan nimen itse, että se tuntuisi omaltanne. Pyydän, että kohtelette häntä kuin omaa lastanne.

E. Monroe, lapsen äiti 

-Eih, lisää lapsia! parkaisi Kelly. -Mutta ei sitä voi tähänkään jättää. Pakko kai ottaa se. Entä mikä nimeksi? hän pohti. -Hmm... Monroe... Kuulostaa tutulta... Monroe... Marilyn! Marilyn Monroe! Olkoon se hänen nimensä.

MITÄH?!!! Leikittääkö Kelly Moonbridge VAUVAA? Omat lapset eivät sitten olleet huomion arvoisia...

-No, omia lapsiani minun on pakko hoitaa. Marilynia ei ole. Häntä minä hoidan vapaaehtoisesti! Siksi Marilyn on kivempi.

-Ymmärtääkö joku Kellyn logiikkaa? Minä en.

Kaksoset joutuivat tekemään paljon uhrauksia Marilynin takia. Heidät pakotettiin nukkumaan ulkona...

...Kun Marilyn koisi turvallisesti sisällä.

Marilynin vauva-aika meni nopeasti nukkuessa ja syödessä, ja pian oli aika kasvaa. Ensi osassa näette, onko tyttö kaunotar, hirviö, vai jotain siltä väliltä. Joten, malttakaa odotella ensi osaan. Njäh häh hää.

 

Tässä on siis Moonbridgen talo. Mutta hetkinen...

...Tämä on Marilynin huone! Tapetit, matto, ja LELU! Kenestä tuntuu, että Kellyllä on suosikki?

 

Kissoille täytyy kyllä ostaa uusi maja, Vanilla-parka jäi jumiin siihen!

Caramel ei jostain syystä pidä Kellystä. Osaako joku sanoa, miksi? :)

Tähän onkin hyvä lopettaa osa 4. Ja laittakaa kommenttia tulemaan. Tämä ei ollut pyyntö, tämä oli KÄSKY! XD

No okei, en viitsi piinata teitä lukijoita enempää. Tässä siis Marilyn, jos joku ei vielä tajunnut. Aika suloinen ilmestys, haltijakorvatkin pikkuneidiltä löytyy. Varsinainen pikku peikko!

Arvatkaas keitä nämä pikku söpöläiset ovat!

Entäs nämä? No tietenkin Caramelin ja Chocolaten pentuja! Yksi naaras ja kolme urosta, tyttö on nimeltään Cream, pojat ovat Vanilla, Toffee ja Jugurt. Kaikki neljä ovat aivan identtisiä.

Kissojen lisäksi tontilla oleskeli vähän muitakin elukoita, susia. Tämä yksi säikäytteli koko ajan pieniä kaksosia! Kelly, missä olet? Susi aikoo syödä lapsesi!

-Hei söpö pikku susi!

KELLY!!!

-No kun se on niin lutunen...

Onneksi sudet eivät enää kauaa ahdistelisi pikkuisia, sillä suloisten vauvojen tuli aika kasvaa suloisiksi taaperoiksi. Toivottavasti suloisiksi.

Ja tässä näette taapero-Scarletin. Ihan kiva, toivottavasti nuo poskipäät hieman muokkautuvat varttuessa. Entäs sitten Story...?

Oi mikä söpöläinen! Story-taaperosta tuli aivan supersuloinen pikku tyttö! Kerrassaan täydellinen!

Kellyn käsitys lastenhoidosta ei ollut hääppöinen. Hän tuuppasi pikkuiset syöttötuoleihin ja puuroa eteen. -No niin, kun ne vaan pysyvät hiljaa tuoleissaan, ne eivät häiritse minua. Ja vastapalvelukseksi minä tungen niille velliä naamaan. Eikö ole hyvä järjestely?

Jaahas, Kelly, Jaahas.

Eihän tuossa muuten mitään, mutta kun puuro loppui, taaperot tylsistyivät ja alkoivat rääkyä. Kelly, unohdit täysin lasten henkiset tarpeet.

-Mitkä???

Niin juuri.

Kun naapurit alkoivat katsella kaksosia päätään pudistellen, Kellyn mitta täyttyi. Nyt hän soittaisi Kostille, ja pyytäisi häntä ottamaan tytöt! Mutta ensin piti kuitenkin piiloutua maalaustelineen taakse, ettei kukaan vaan saisi selville, kuka lapsia rääkkäsi!

Ja niin Kelly sitten valitsi Kostin numeron vapisevin sormin. Mitä Kosti sanoisi lapsista?

-Hei, Kelly kultaseni!

-H-hei Kosti, tulisitko tänään meille?

-Mielellänihän minä. Mikä tuolla muuten ulvoo?

-T-tuuli se vaan katon räystäissä...

-Minkä ihmeen katon?

-Ööh... Ei mitään.

Klik.

Kosti tuli kuitenkin, ja kauhistui nähdessään kaksoset.

-Kelly, eivät kai nuo ole minun lapsiani?

-Kyl... Ei! Kellyllä meni pupu pöksyyn. -Ne ovat kaverini lapsia! He ovat minulla hoidossa.

Ihan miten vaan, pidä vain rääkyvät lapset, kyllä se minulle käy...

-Hiljaa siellä ylhäällä!

-No niin, nyt kun olemme kahden kesken...

-Mutta entä nuo lapset? He kylmettyvät, jos eivät pääse liikkumaan ja jos he kylmettyvät, he voivat kuolla! Tai jäädä kitukasvuisiksi!

-Hetkinen, kulta hetkinen...

Oikeastaan Kelly oli kauhuissaan. Entä jos pikkuiset oikeasti kuolisivat! Mutta taaperot unohtuivat pian, kun Kelly pääsi suutelemisen makuun...

Hetken lämmiteltyään Kostia Kelly päätti kysyä:

-Kosti, mussukkani, ottaisitko toisen noista lapsista? Tai vaikka molemmat?

-No en tietenkään! Miksi ihmeessä ottaisin KAVERISI LAPSEN?

Siinäs näit, Kelly. Olisit kertonut, niin hän olisi ehkä ottanutkin lapset. Valhe ei kannata!

-HILJAA!!!

Mutta vaikka Kosti ei lapsia halunnutkaan, hän helpotti kuitenkin Kellyn taakkaa ottamalla Jugurt-kissanpennun. Samalla lähti myös Toffee.

Kostin neuvoista viisastuneena Kelly antoi lapsien taapertaa vapaana. Heti ensimmäiseksi Scarlett kaappasi Chocolaten kuristavaan syleilyynsä.

-Krääh! Miksi... et... pitänyt... näitä... siellä...ylhäällä...? näin Chocolate sanoi, mutta valitettavasti vain Caramel, Cream ja Vanilla ymmärsivät sitä.

  

Kun tytöt pääsivät vapaaksi tuoleistaan, kinastelu lisääntyi. Varsinkin, kun heille ei opetettu käyttäytymistä, eikä kyllä mitään muutakaan.

Vau, onko Scarlett oppinut kävelemään ihan itse? Vai onko Kelly vaivautunut opettamaan? Ei, vaan...

...tuli kasvun paikka!

Ja mitä isosisko edellä, sitä pikkusisko perässä! Lapsiraukat saivat kasvaa ilman äidin tukea, hän nimittäin vaan flirttaili Kostille eikä huomannut mitään.

 

Tässä ovat siis molemmat tytöt lapsina. Mutta olenkin ilkeä, ja lopetan tämän osan tähän! Ensi osassa näette sitten lapset lähempää. Ja kommentoikaa, pyydän, pyydän!